Suolasilakat

Nyt tehdään ruokaa, jota vanha kansa söi, mutta nykyisten suositusten mukaan vaarallista ravintoa. Ennen vanhaan suolaus oli säilöntämuoto ja minä teen joka vuosi suolasilakoita joulukalaksi, joka korvaa meillä sillin. Itselläni on suuri lasimalja, joihin silakat suolaan. Koiramäen talvessa myös nautittiin suolasilakkaa, joten tämä on vanha keksintö. Ei muuten valmistu päivässä tai kahdessa.

Tarvittavat aineet:

1,2 kiloa silakoita fileenä
karkeaa merisuolaa

Kulhon pohjalle sirotellaan kerros merisuolaa ja ladotaan ensimmäinen kerros silakoita.

Häntäpäät kannattaa laittaa ulhon keskelle, sillä siten saa silakoita mahtumaan kerralla useampia.

Lisää suolaa aina kerroksien väliin.

Lisää silakat aina ristiin, sillä silloin ne painuvat nätisti limittäin.

Viimeisen keroksen jäklkeen ripotellaan taas suolaa ja laitetaan lautanen päälle.

Aseta paino lautaselle. Itselläni on jo vuosia ollut suuri kivi, jonka pesen käytön jälkeen, kun silakat on syöty. Silakat saavat olla suolassa kuukauden verran. Varmista, että silakoihin nousee vesi, jotta eivät mene piloille. Itselläni ei näin ole päässyt käymään, sillä suolaa on runsaasti.

Käyttö:

Huuhtele silakat, jotta irtonainen suola poistuu. Paina kynnellä tai veitsellä file auki ja poista nahka. Käytetään sillifileen kaltaisesti ja voin vakuuttaa, että kotitekoisen ruisleivän päällä on herkkua.

Vihje:

Jos ei omaa riittävän suurta astiaa, niin loput silakat voi pakastaa. Omalle pannulle mahtuu kahdeksan silakkaa, joten sellaisina annoksina ne olen pakastanut. Voit myös pyörittää silakat ruisjauhoissa, jossa on hieman suolaa ja valkopippuria ja pakastaa ne paistettuina. Munaa ei tarvita, sillä silakan pinta on kostea ja ruisjauho tarttuu siihen hyvin.

Marjamehu

Syksy on säilönnän aikaa ja ollut sitä koko ihmiskunnan olemassa olon ajan. Marjat ja hedelmät kypsyvät, joten vitamiineja kerätään talven varalle.

Perinteinen Mehu-Maija on paras tapa käsitellä marjat mehuksi. Höyryttämällä eivät vitamiinit pahemmin karkaile, mutta mehu kuumenee ja mahdollinen huono marja ei pilaa koko hommaa. Itselläni on vielä käytössä vanha alumiininen Mehu-Maija vaikka sitä vaaralliseksi kutsutaan. Tosin isoisäni söi koko elämänsä hapan kiisseliä alumiini lautaselta ja alumiinisella lusikalla eikä dementiasta ollut tietoakaan. Nykyään nuo ovat teräksisiä.

Itse olen keittänyt noin pari tuntia. Mehu voidaan laskea puhtaisiin lasipulloihin ja sulkea pullot kumitulpalla. Mehun yleensä höyrystän hellalla (säästä riippuen sähkö tai puu), mutta kuva on otettu hyvin helteisenä päivänä, joten käytin kaasutoimista kolmijalkaa pihalla, sillä keittiöstä olisi tullut täysi pätsi.

Monessa kodissa ei ole kellaria tai muuta suurta kylmäsäilytystilaa, joten lasipullojen säilytys on hankalaa. Yhdestä Maijallisesta tulee noin 4 litraa mehua. Itse jäähdytän mehun kattilassa, joko eteisessä, jos on viileää tai jääkaapissa (kunhan mehu on jäähtynyt huoneen lämpöiseksi).

Itsellä on kyllä kellari ja aiemmin säilöin mehun lasipulloihin, mutta kyllästyin nykyisiin kumikorkkeihin, jotka ovat heikkolaatuisia ja saattoivat antaa periksi jo ensimmäisenä talvena ja se merkitsi mehun homehtumista. Sain sitten eräänä syksynä innovaation, kun siivosin hyllyä, jossa on pakastepussit ja muut ruuanlaittoon tarkoitetut paperit ja foliot. Löysin hyllyltä jääpalapusseja ja päätin kokeilla ja onnistui täydellisesti.

Tähän hommaan tarvitaan suppilo/tratti ja hyvänokkainen kannu. Suppilon/tratin pilliosan pitää olla sen verran kapea, että mahtuu jääpalapussin täyttöaukkoon tiiviisti, mutta ei saa olla niin iso, että rikkoo pussia. Kaada menu kannuun. Aseta suppilo/tratti jääpalapussin täyttöaukkoon ja valuta mehu hitaasti jääpälapussiin, sillä mehu kuohuu. Kun pussi on täynnä (ylempiin jää aina hieman kuohua), sulje se huolellisesti. Täytä pusseja mehumäärän mukaan. Itse jätän hieman kannuun ja suppilon/tratin huuhtelen kannuun, sillä mehu on vahvaa ja sitä jää suppiloon/trattiin yllätävän paljon, joten teen samalla kannullisen mehua nautittavaksi. Jääpalapussit nostetaan pakastimeen heti kun homma on ohitse, sillä huoneenlämmössä tai jopa jääkaapissa alkaa käyminen, joten pussit voivat poksahdella rikki.

Ehkä tarkkasilmäinen lukija huomasi, että en puhunut sokerista mitään. Höyrymehua valmistettaessa ohjeet kehottavat lisäämään kerroksittain marjoja ja sokeria. Itse en lisää sokeria lainkaan, sillä en ole oppinut kovin makeaan ja makeutta saa lisää, mutta pois ei. Toinen syy, miksi sokeria ei kannata tässä vaiheessa lisätä on se, että marjamehussa on luontaista sokeria ja jääpalamarjat ovat tämän vuoksi tahmeita (ottamisen hankala puoli, sillä sormet jää tahmeaksi, kun palan napsauttaa irti).

Yksi nappula (mehujääpala) riittää 2,5 desilitran mukiin. Neljällä saat puolentoista litran kannullisen mehua. Jos lisäät nappulan kylmään veteen, niin se liukenee noin puolessa tunnissa. Tämä niksi on näppärä myös yhden ihmisen taloudessa, sillä silloin mehua ei mene hukkaan.

Nappulan päälle voi myös kaataa kuumaa vettä, jolloin saat flunssajuoman ja kuka estää lorauttamasta siihen tilkan vodkaa. Vodka ei kyllä lenssua paranna, mutta poteminen on mukavampaa.

Suolakurkut

Koska en pidä kauppojen sokerisista maustekurkuista, niin ryhdyin tekemään suolakurkkuja itse. Teen ne viilalekurkkuina, sillä siten on helppo laittaa leivän päälle, mutta myös käyttää ruuanlaittoon. Purkkeina olen käyttänyt vanhoja säilykepurkkeja, jotka on tuotteen loputtua pesty ja etiketit liotettu pois. Useimmat purkit kun ovat sisältäneet ihan jotain muuta kuin kurkkuja. Liemi on suolaista ja etikkaista, joten kannet eivät kestä ikuisuuksia, joten niitä on aina välillä uusittava.

Tarvittavat ainet:
- avomaan kurkkuja 12 kappaletta
- karkeaa merisuolaa 2 desilitraa
- vettä 3 litraa
- sinapin siemeniä 1 ruokalusikallinen
- valkosipulirouhetta 2 ruokalusikallista
- tilliä (kukintoineen, jos mahdollista on, mutta ei välttämätöntä)
- mustaviinimarjapensaan lehtiä
- etikkaa ½ litraa (5 desilitraa)

Liemen valmistus: Edellisenä päivänä olen keittänyt liemen eli veteen lisätään suola, sinapin siemenet ja valkosipulirouhe ynnä kiehautetaan, jotta suola liukenee. Viimeksi mainittu mauste ei ole pakollinen, joten jos siitä et tykkää, niin jätä pois. Annan jäähtyä kannen alla seuraavaan päivään.

Kurkut purkkiin: Viipaloi huuhdellut kurkut. Lado puhtaaseen purkkiin vuorotellen kurkkuviipaleita, tilliä ja mustaviinimarjapensaan lehtiä tiiviisti, jotka myös on huuhdeltu. Kun purkki on täynnä, niin aseta viimeiseksi viinimarjapensaanlehti ankkuriksi eli taivuta sen reunat hyvin purkin sisälle, jotta kurkut pysyvät lehden alla, kun liemi kaadetaan päälle.

Kuvasta huomaat, että "ankkurilehden" reunat ovat purkin kaventuman alla tiiviisti. Tämä tiiviys on välttämätön sailyvyyden kannalta, sillä kurkut ovat kevyitä ja nousevat nesteen myötä ylös. Jos kurkut nousevat nestepinnan yläpuolelle, niin ne homehtuvat. Sama koskee myös kokonaisena säilöttyjä kurkkuja.

Lisää liemi: Jäähtyneeseen vesi, suola, sinapin siemen ja valkosipulirouhe keitokseen lisätään puoli litraa etikkaa. Itse teen liemen suureen kulhoon, josta 2,5 desilitran vetoisella, muovisella mittakannulla kaatelen liemen purkkeihin. Nesteen tulee peittää tuo "ankkurilehti". Kierrä kansi tiukasti ja anna seisoa huoneen lämmössä seuraavaan päivään. Tämän jälkeen siirrä purkit kylmään. Kurkut ovat suolautuneet kolmessa viikossa syöntivalmiiksi.

Huomion arvoisia asioita: Siivuta kurkut ja siirrä sitten veitset ja muut metalliesineet pois, ennen kuin ryhdyt liemen kanssa touhuamaan, sillä pisara lientä saa veitsen ruostumaan. Teräskattila kestää keittää ja jäähdyttää liemen, mutta ei kestä, jos siihen etikka mukaan heitetään. Tämän vuoksi itse teen sekotuksen muoviseen leivontakulhoon ja kaatonokallinen mitta on myös muovia.

Säilyvyys: Kurkut säilyvät hyvin yli vuoden, jos kansi on väännetty kunnolla kiinni ja kurkut ynnä "ankkurilehti" ovat veden alla ja säilytys jääkaapissa tai hyvässä kellarissa, jossa ympäri vuoden pysyy ns. jääkaappilämpötila. Liian lämpimässä kurkut vetistyvät ja saavat ikävän värin.

Vinkki: Kun purkki tyhjenee, niin pese se ensimmäisten astioiden joukossa, jos tiskaat käsin. Purkin kuivuttua, laita kansi paikalleen ja kierrä se kiinni. Näin sinulla on uudet puhtaat purkit, kun seuraavana kesänä kurkkuja suolaat.

Itse vai kaupasta: Kaikki tarvikkeet saat kaupasta, mutta kurkut ja tillit voit kasvattaa itse. Myös itse kasvatettu valkosipuli on passeli valinta, mutta annostuksen kanssa varovaisuutta, sillä kaupan tavara on miedompaa. Valkosipulin voi korvata pienellä määrällä piparjuurta, mutta jos sellainen pihallasi kasvaa, niin muista, että se on myös vahvempaa.

Aikaa työhön tuhrautuu, mutta maku korvaa ajan käytön. Itse käytän näitä siivutettuja suolakurkkusiivuja myös erilaisiin ruokiin, sillä siivuna se on helpompi kuutioida ruokaan, kuin kokonainen kurkku. Nautinnollisia hetkiä.