Täytetyt paprikat

Herkullinen ruoka, joka ei seurakseen muuta tarvitse. Esivalmistelua tämä vaatii ja paistoaika on suhteelisen pitkä ja lämpö matala. Tämä siksi, että paprika säilyttää rakenteensa. Valmistus on helppo.

Tarvittavat aineet:

- 1 dl pitkäjyväistä riisiä
- vettä
- ½ teelusikallista suolaa

- 2 suurta, kiinteää paprikaa

- 100 grammaa ruskistettua jauheliaa

- valkosipulia
- kidney papuja (tai sitten ei)
- 1 teelusikallinen pippurisekoitusta

Sitten valmistukseen eli laitetaan riisi kiehumaan ja ruskista jauheliha. Leikkaa foliosta neljä neliötä ja niin suuria, että voit kääriä sen vaivattomasti tiivikksi nyytiksi. Annos riittää noihin kahteen paprikaan, jos ovat suuria.

 Puhdista paperikat eli leikkaa ne puolikkaiksi ja poista kanta sekä siemenet. Näin saat kulhomaisen paprikan täytettäväksi.

 Valuta riisistä vesi ja sekoita riisiin jauheliha ja mausteet.

Kääri täytetyt paprikat tiiviisiin folionyytteihin ja paista 175 - 200 °C noin ½ tuntia.

Vinkit!

Itse teen tätä usein edellispäivän pataruuasta, jolloin siinä on myös kidney papuja. Ateriasta saa vielä täyttävämmän, kun korvaa riisin ohrasuurimoilla. Niiden keittoaika on pidempi kuin riisin. Paprikan voi täyttää myös kasviksilla.

Helppo kalakastike

Tämä on maailman yksinkertaisin valkoinen kalakastike, joka sopii kalalle kuin kalalle. Valmistukseen menee muutama minuutti, mutta näiden tuoretuotteiden kanssa on syytä aina antaa se tunnin vetäytymis- ja makujen tasaamisaika.

Tarvittavat aineet:

- 1 purkki kermaviiliä
-  2 teelusikallista sitruunapippuria
- tilliä silputtuna
- ruohosipulisilppua

 Sekoita kermaviili ja sitruunapippuri sekaisin hyvin. Älä anna annoksen hämätä, sillä tämä on niin hyvää, että se yleensä tehdään tuplana tai triplana.

 Hienonna ruohosipuli ja lisää se joukkoon maun mukaan. Ylimääräinen silppu kannattaa pakastaa talven varalle pieniin pusseihin, jossa on yksi käyttökerta. Toimii myös pakasterasiassa, sillä nämä eivät jäädy yhteen nippuun.

Sitten hienonnettua tilliä ja älä ihmettele sen pientä määrää, sillä se on omassa maassa kasvatettua ja täten monin kerroin voimakkaampaa kuin kaupan tillit.

Vinkit!

Huomasit varmaan, että en käyttänyt suolaa lainkaan. Mausteseokset sisältävät suolaa ja meillä sitä käytetään muutoinkin vähän ja mausteita enemmän. Jos kuitekin laitat kastikkeeseen sitruunamehua, niin lisää silloin ½ teelusikallista suolaa.

Flammkuchen

Tamä on elssasilainen pitzan tyyppine, hiivaton liekkipiirakka, joka on helppo valmistaa, mutta vaatii vähän konstailua. Kun aloitat tekemään, niin laita sähköuuni 250 °C ja aseta uuniin tyhjä pelti kuumenemaan. Jos sinulla on pitzakivi, niin rapeus paranee. Leivinuuni on sitten toinen asia, mutta folion päälle asetettuna paistuu arinalla. Annoksesta tulee yksi uunipellillinen

Tarvittavat aineet:
- 4 desilitraa vehnäjauhoja
- 1/4 teelusikallista suolaa (on myös yksi maustemitallinen)
- 2 ruokalusikallista öljyä
- 1 2/3 desilitraa vettä

- 150 grammaa ranskankermaa
- 150 grammaa smetanaa
- 1/4 teelusikallista mustapippuria
- 1/4 teelusikallista suolaa (on myös yksi maustemitallinen)

- 1 sipuli renkaina
- 1 pakettia pekonia

- ruohosipulisilppua
- pilkottua chiliä

Ensimmäisenä on pohjan aineet, jotka laitetaan tuossa järjestyksessä ja sekoitetaan, kunnes taikina on vaivautunut yhtenäiseksi palloksi. Koska taikina on hiivaton, niin voit heti kaulita ohuen levyn. Voit kaulita sen suoraan leivinpaperin päällä tai sitten siirtää leivinpaperin päälle. Ole tarkkana alustan kanssa, sillä joudut vetämään tämän kuumalle pellille, joten katso, että alueella ole sulavaa materiaalia.

 Sekoita smetana ja ranskankerma sekä suola ja mustapippuri. Meillä kun tykätään hieman mausteisesta niin käytin kaksi reilua hyppysellistä mustapippuria. Sekoita aineet keskenään.

 Levitä edellisen ruudun seos pohjan päälle ja tässä hyvänä apuna on ns. nuolija, jolla on helppo kaapia täyte kulhosta ja helppo levittää se tasaisesti taikinalevyn päälle

Renkaiksi silputut sipulit asetetaan täytteen päälle ja sitten pekoniviipaleet. Huomio! Älä esipaista pekonia, sillä muutoin siitä tulee kovaa korppua.

Paistoaika on noin 15 minuuttia, mutta vaihtelee suuresti. Flammkuchen on valmis kun reunat ovat saaneet väriä. Vedä Flammkuchen ritilän päälle jäähtymään ja ripottele pinnalle pieneksi leikattua chiliä ja ruohosipulisilppua.

Vinkkinä:
Täytteet voi valita aivan kuin pizzassa eli maksuasia on täyte. Pohjan voi myös valmistaa gluteiinittomana, jos sellaista ruokavaliota täytyy noudattaa. Smetanaa ja Ranskankermaa saa laktoosittomana, mutta valitettavasti tämä ei käy, jos ongelman aiheuttaja on maitoproteiini, joten silloin on paras tyytä pizzaan.

Sienisalaatti

Sienisalaatti on hieno lisuke monelle aterialle tai yhtenä osana illanistujaisiin. Ohje on hyvin yksinkertainen ja valmistus nopeaa.

Tarvittavat aineet:
- 500 grammaa suolasieniä
- 1 sipuli
- 2 desilitraa vispikermaa
- 150 grammaa smetanaa

Jos käytät kaupan purkkisieniä, niin ne tarvitsee vain valuttaa. Itse suolatut sienet ovat yleensä voimakkaammin suolattuja, joten niitä on syytä liottaa vedessä tunnin tai kaksi ja vettä olisi myös vaihdettava.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi, sillä smetana pehmentää sitä. Lisää smetana kevyesti käännellen vatkattuun kermaan.

 Silppua sipuli hienoksi ja se toimitus on vapaa valintainen, sillä tapoja on monta. Itse käytän konetta, jossa silppuamisterä.

Konetta käytän siksi, että pidämme sienisalaatista, jossa sienipalat ovat pieniä, niin sienet maistuvat koko annoksessa. Toisin sanoen sipulin jälkeen lisätään sienet ja pyöräytetään kevyesti.

Sekoita sienet ja sipuli kevyesti käännellen kerma/smetana seokseen. Anna makujen tasaantua tunnin verran ennen tarjoilua.

Sitten ei muuta kuin herkuttelemaan.

Marjamehu

Syksy on säilönnän aikaa ja ollut sitä koko ihmiskunnan olemassa olon ajan. Marjat ja hedelmät kypsyvät, joten vitamiineja kerätään talven varalle.

Perinteinen Mehu-Maija on paras tapa käsitellä marjat mehuksi. Höyryttämällä eivät vitamiinit pahemmin karkaile, mutta mehu kuumenee ja mahdollinen huono marja ei pilaa koko hommaa. Itselläni on vielä käytössä vanha alumiininen Mehu-Maija vaikka sitä vaaralliseksi kutsutaan. Tosin isoisäni söi koko elämänsä hapan kiisseliä alumiini lautaselta ja alumiinisella lusikalla eikä dementiasta ollut tietoakaan. Nykyään nuo ovat teräksisiä.

Itse olen keittänyt noin pari tuntia. Mehu voidaan laskea puhtaisiin lasipulloihin ja sulkea pullot kumitulpalla. Mehun yleensä höyrystän hellalla (säästä riippuen sähkö tai puu), mutta kuva on otettu hyvin helteisenä päivänä, joten käytin kaasutoimista kolmijalkaa pihalla, sillä keittiöstä olisi tullut täysi pätsi.

Monessa kodissa ei ole kellaria tai muuta suurta kylmäsäilytystilaa, joten lasipullojen säilytys on hankalaa. Yhdestä Maijallisesta tulee noin 4 litraa mehua. Itse jäähdytän mehun kattilassa, joko eteisessä, jos on viileää tai jääkaapissa (kunhan mehu on jäähtynyt huoneen lämpöiseksi).

Itsellä on kyllä kellari ja aiemmin säilöin mehun lasipulloihin, mutta kyllästyin nykyisiin kumikorkkeihin, jotka ovat heikkolaatuisia ja saattoivat antaa periksi jo ensimmäisenä talvena ja se merkitsi mehun homehtumista. Sain sitten eräänä syksynä innovaation, kun siivosin hyllyä, jossa on pakastepussit ja muut ruuanlaittoon tarkoitetut paperit ja foliot. Löysin hyllyltä jääpalapusseja ja päätin kokeilla ja onnistui täydellisesti.

Tähän hommaan tarvitaan suppilo/tratti ja hyvänokkainen kannu. Suppilon/tratin pilliosan pitää olla sen verran kapea, että mahtuu jääpalapussin täyttöaukkoon tiiviisti, mutta ei saa olla niin iso, että rikkoo pussia. Kaada menu kannuun. Aseta suppilo/tratti jääpalapussin täyttöaukkoon ja valuta mehu hitaasti jääpälapussiin, sillä mehu kuohuu. Kun pussi on täynnä (ylempiin jää aina hieman kuohua), sulje se huolellisesti. Täytä pusseja mehumäärän mukaan. Itse jätän hieman kannuun ja suppilon/tratin huuhtelen kannuun, sillä mehu on vahvaa ja sitä jää suppiloon/trattiin yllätävän paljon, joten teen samalla kannullisen mehua nautittavaksi. Jääpalapussit nostetaan pakastimeen heti kun homma on ohitse, sillä huoneenlämmössä tai jopa jääkaapissa alkaa käyminen, joten pussit voivat poksahdella rikki.

Ehkä tarkkasilmäinen lukija huomasi, että en puhunut sokerista mitään. Höyrymehua valmistettaessa ohjeet kehottavat lisäämään kerroksittain marjoja ja sokeria. Itse en lisää sokeria lainkaan, sillä en ole oppinut kovin makeaan ja makeutta saa lisää, mutta pois ei. Toinen syy, miksi sokeria ei kannata tässä vaiheessa lisätä on se, että marjamehussa on luontaista sokeria ja jääpalamarjat ovat tämän vuoksi tahmeita (ottamisen hankala puoli, sillä sormet jää tahmeaksi, kun palan napsauttaa irti).

Yksi nappula (mehujääpala) riittää 2,5 desilitran mukiin. Neljällä saat puolentoista litran kannullisen mehua. Jos lisäät nappulan kylmään veteen, niin se liukenee noin puolessa tunnissa. Tämä niksi on näppärä myös yhden ihmisen taloudessa, sillä silloin mehua ei mene hukkaan.

Nappulan päälle voi myös kaataa kuumaa vettä, jolloin saat flunssajuoman ja kuka estää lorauttamasta siihen tilkan vodkaa. Vodka ei kyllä lenssua paranna, mutta poteminen on mukavampaa.

Ahventa grillissä

Kesä täällä pohjolassa on grillaamisen kulta-aikaa, joten ahven fileet tehdään grillissä. Tämän voi hyvin tehdä myös uunissa. Voit valita tuoretta filettä, mutta pakastettu käy hyvin myös, mutta kannattaa sulattaa hitaasti jääkaapissa, jotta kalan rakenne pysyy koossa.

Tarvittavat aineet:
4 ahven filettä
hieman suolaa
hieman sitruunapippuria
nokare voita
foliota

Leikkaa fileelle sopinvan kokoinen arkki foliota ja ripottele arkeille hieman suolaa ja sitruunapippuria. Aseta kala folion päälle.

Ripottele kalan päälle hieman suolaa ja sitruunapippuria.

Koska ahven on melko kuiva kala, joten pieni nokare voita kunkin fileen päälle.

Kääri foliot kasaan tiiviisti ja grilliin tai uunin pienelle teholle (grillissä liekit pienimmälle ja uunissa noin 150° C). Anna kypsyä noin 15-20 minuuttia fileiden paksuudesta riippuen. Tarjoa perunamuusin tai keitettyjen perunoiden tai uuniperunoiden kera.

Vinkki:
Jos teet uuniperunat grillissä, niin niiden paistoaika on noin tunti. Jos haluat paistaa kalat pannulla, niin levitä mausteet lautaselle ja lado kalat siihen ja uudet mausteet päällipuolelle. Anna maustua viileässä tunnin tai pari. Tällöin voinokare tulee pannulle. Paistolastan on hyvä olla ohut, jotta pannulla kääntäminen onnistuu kalaa rikkomatta.

Helppo kalakastike:
Purkillinen kermaviiliä
tilliä (tuoretta tai kuivattua)
ruohosipulia
sipulin vartta
suolaa
valkopippuria

Sekoita kermaviiliin suola ja valkopippuri. Silppua tilli, ruohosipuli ja sipulinvarret ja sekoita ne viiliin. Anna maustua tunnin verran, mutta yön yli seistyään on maku täyteläinen.

Perunasalaatti

Monen ruuan lisukkeeksi on perunasalaatti oivallinen valinta. Tällä reseptillä saat perinteisen ja sinappisen version tehtyä. Perunoiden suhteen kannattaa valita vanhoja perunoita, joiden sisus on kiinteä, monet keittoperunat ovat nykyisin kovin vetisiä ja silloin salaatista ei tule hyvää.

Tarvittavat aineet:
2 suurta jauhoista perunaa
½ purkkia ranskan kermaa
½ purkkia kermaviiliä
2 ruokalusikallista majoneesia
1 suolakurkku
1 punasipuli
rouhittua mustapippuria hyppysellinen
valkopippuria ripaus

Aloitan noista vanhoista mitoista, sillä, kun keittiö on vanha, niin vanhassa vara parempi. Hyppysellinen tarkoittaa sitä määrää, joka pysyy etusormen ja peukalon välissä. Nykyisellään se taitaa olla maustemitan luokkaa. Ripaus on se määrä, että käännän purkin sirotinosuuden kerran alaspäin ja se on siinä.

Perunat kannattaa keittää edellisenä iltana ja laittaa jääkaappiin, sillä jääkaapikylmä peruna leikkautuu helposti. Peruna kannattaa kuoria, vaikka se olisi ohutkuorista, sillä repaleiset kuoret näyttävät rumalta salaatissa. Perunat kuutioidaan ja kuutioiden koko on makuasia, sillä me pidämme pienistä kuutioista ja toiset suurista kuutioista, joten itse teen pieniä kuutioita. Ne laitan omaan astiaan odottamaan, sillä perunat lisätään viimeiseksi.

Sitten silputaan suokakurkku pieniksi kuutoiksi. Kuution koko on taas oman mieltymyksen mukainen, mutta meillä pieniä. Itse käytän omatekoisia suolakurkkuviipaleita, joita käytän tähän salaattiin 16 kappletta. Kokonaisen kurkun viipalointi on hankalaa, sillä se on liukas, joten kurkkusiivut eivät tule tasaisiksi. Helmpompi on tehdä kokonainen suolakurkku siivuiksi ja sitten kuutioida.

Sitten on vuorossa sipuli, tuo itkettävä kasvi. En tee sitä koneellisesti ja kyyneleet ovat vain ihastus hyvästä ruuasta. Kun teet sipulikuutioita veitsellä, niin aloita sen siivuttamisesta. Siivuta siten, että aloitat sen päistä eli ensin tulee renkaita. Tämän jälkeen leikkaa renkaat kahtia ja ota peukalolla kaaren suurimmasta päästä kiinni ja etusormella sipulin keskustasta. Renkaasta saat täten sipulin rakenteen mukaan kuutioita.

Sitten on soosin vuoro. Kulhoon laitetaan kaksi ruokalusikallista majoneesia, puoli purkkia ranskan kermaa ja puoli purkkia kermaviiliä. Tähän lisätään valkopippuri ja mustapippuri. Nämä sekoitetaan huolellisesti.

Lisää sekoituksen jälkeen sipuli ja suolakurkku. Sekoita hyvin, mutta älä vatkaa. Lisää viimekseksi perunakuutiot, jotka vain kevyesti käännellään, jotta perunat säilyttävät muotonsa. Nopea, raivoisa sekottaminen saa perunakuutiot rikkoutumaan ja sitten tarjoiltavana on höystetty perunamuusi.

Valitettavasti kuva osin epäonnistui, sillä valoisuus teki tepposet.

Vinkki:
Jos haluat tehdä sinappisen perunasalaatin, niin lisää siihen kaksi ruokalusikallista sinappia. Toiseksi alimmassa kuvassa on sinappi mukana. Koska en suosi mitään merkkiä, niin sinapin voi valita maun mukaan. Jos käytät ns. Dijon sinappia, niin älä ylitä kahta ruokalusikallista, sillä silloin syöt pelkää sinappia ja muut maut häviävät.

Säilyvyys:
Tämä on tuoretuote, joten se ei säily kauan. Majoneesin ikävä puoli on se, että se lasittuu, kermaviilin ongelma on vetistyminen, joten tämä ei säily kuin noin vuorokauden. Parhammillaan salaatti on tuoreena. Seuraavana päivänä se on jo ikävän näköistä.

Suolakurkut

Koska en pidä kauppojen sokerisista maustekurkuista, niin ryhdyin tekemään suolakurkkuja itse. Teen ne viilalekurkkuina, sillä siten on helppo laittaa leivän päälle, mutta myös käyttää ruuanlaittoon. Purkkeina olen käyttänyt vanhoja säilykepurkkeja, jotka on tuotteen loputtua pesty ja etiketit liotettu pois. Useimmat purkit kun ovat sisältäneet ihan jotain muuta kuin kurkkuja. Liemi on suolaista ja etikkaista, joten kannet eivät kestä ikuisuuksia, joten niitä on aina välillä uusittava.

Tarvittavat ainet:
- avomaan kurkkuja 12 kappaletta
- karkeaa merisuolaa 2 desilitraa
- vettä 3 litraa
- sinapin siemeniä 1 ruokalusikallinen
- valkosipulirouhetta 2 ruokalusikallista
- tilliä (kukintoineen, jos mahdollista on, mutta ei välttämätöntä)
- mustaviinimarjapensaan lehtiä
- etikkaa ½ litraa (5 desilitraa)

Liemen valmistus: Edellisenä päivänä olen keittänyt liemen eli veteen lisätään suola, sinapin siemenet ja valkosipulirouhe ynnä kiehautetaan, jotta suola liukenee. Viimeksi mainittu mauste ei ole pakollinen, joten jos siitä et tykkää, niin jätä pois. Annan jäähtyä kannen alla seuraavaan päivään.

Kurkut purkkiin: Viipaloi huuhdellut kurkut. Lado puhtaaseen purkkiin vuorotellen kurkkuviipaleita, tilliä ja mustaviinimarjapensaan lehtiä tiiviisti, jotka myös on huuhdeltu. Kun purkki on täynnä, niin aseta viimeiseksi viinimarjapensaanlehti ankkuriksi eli taivuta sen reunat hyvin purkin sisälle, jotta kurkut pysyvät lehden alla, kun liemi kaadetaan päälle.

Kuvasta huomaat, että "ankkurilehden" reunat ovat purkin kaventuman alla tiiviisti. Tämä tiiviys on välttämätön sailyvyyden kannalta, sillä kurkut ovat kevyitä ja nousevat nesteen myötä ylös. Jos kurkut nousevat nestepinnan yläpuolelle, niin ne homehtuvat. Sama koskee myös kokonaisena säilöttyjä kurkkuja.

Lisää liemi: Jäähtyneeseen vesi, suola, sinapin siemen ja valkosipulirouhe keitokseen lisätään puoli litraa etikkaa. Itse teen liemen suureen kulhoon, josta 2,5 desilitran vetoisella, muovisella mittakannulla kaatelen liemen purkkeihin. Nesteen tulee peittää tuo "ankkurilehti". Kierrä kansi tiukasti ja anna seisoa huoneen lämmössä seuraavaan päivään. Tämän jälkeen siirrä purkit kylmään. Kurkut ovat suolautuneet kolmessa viikossa syöntivalmiiksi.

Huomion arvoisia asioita: Siivuta kurkut ja siirrä sitten veitset ja muut metalliesineet pois, ennen kuin ryhdyt liemen kanssa touhuamaan, sillä pisara lientä saa veitsen ruostumaan. Teräskattila kestää keittää ja jäähdyttää liemen, mutta ei kestä, jos siihen etikka mukaan heitetään. Tämän vuoksi itse teen sekotuksen muoviseen leivontakulhoon ja kaatonokallinen mitta on myös muovia.

Säilyvyys: Kurkut säilyvät hyvin yli vuoden, jos kansi on väännetty kunnolla kiinni ja kurkut ynnä "ankkurilehti" ovat veden alla ja säilytys jääkaapissa tai hyvässä kellarissa, jossa ympäri vuoden pysyy ns. jääkaappilämpötila. Liian lämpimässä kurkut vetistyvät ja saavat ikävän värin.

Vinkki: Kun purkki tyhjenee, niin pese se ensimmäisten astioiden joukossa, jos tiskaat käsin. Purkin kuivuttua, laita kansi paikalleen ja kierrä se kiinni. Näin sinulla on uudet puhtaat purkit, kun seuraavana kesänä kurkkuja suolaat.

Itse vai kaupasta: Kaikki tarvikkeet saat kaupasta, mutta kurkut ja tillit voit kasvattaa itse. Myös itse kasvatettu valkosipuli on passeli valinta, mutta annostuksen kanssa varovaisuutta, sillä kaupan tavara on miedompaa. Valkosipulin voi korvata pienellä määrällä piparjuurta, mutta jos sellainen pihallasi kasvaa, niin muista, että se on myös vahvempaa.

Aikaa työhön tuhrautuu, mutta maku korvaa ajan käytön. Itse käytän näitä siivutettuja suolakurkkusiivuja myös erilaisiin ruokiin, sillä siivuna se on helpompi kuutioida ruokaan, kuin kokonainen kurkku. Nautinnollisia hetkiä.

Ruisleipä perinteisesti

Sata vuotiaan Suomen kunniaksi järjestettiin äänestys kansallisruuasta ja valituksi tuli ruisleipä. Tällä kertaa pureudutaan sen valmistamiseen perinteisesti hapattamalla. Tämä on hidasta puuhaa, itse hapatan mummoni tavoin yön yli, sillä juuri on jo vanha, joten se happanee hyvin. Jos juuri on nuori tai pakastettu (maitohappobakteerit kuolevat), täytyy sitä hapattaa parin kolmen yön ylitse.

Tarvitaan juuri, vesi, jauho ja suola. En suosi aineissa yleensä mitään merkkiä, mutta olen itse käyttänyt Pirkka ruisjauhoja, sillä sitä saa 5 kilon pussissa ja antamani ruisjauhomäärä pätee tämän jauhon kohdalla. Ruisjauhot käyttäytyvät vähän eri tavalla eli toisia tarvitaan vähän vähemmän ja toisia hieman enemmän. Tämänkin jauhomerkin kohdalla joutuu joskus leipien vaivaamisen aikana käyttämään puoli desilitraa enemmän.

Aloitetaan tuosta juuresta. Itse aikanaan tein sen lämpimästä vedestä, johon murensin kymmenen hapankorppua, joiden annoin liueta veteen sekoittelemalla aina ohi kulkiessani. Aloitin lisäämään jauhoja pikku hiljaa ja aina ohimennen sekoittelin. Kun seos oli puuromainen, niin toistuvasti vatkasin sitä, jotta seokseen tulisi ilmaa. Tätä hapatin kolme vuorokautta ja näin oli juuri valmis. Täytyy myös muistaa, että alkuun valmistetusta juuresta jää leipän happamuus hieman vaisuhkoksi, mutta vahvenee aina käytön myötä.

Itselläni on juuri nykyisin astiassa, jossa leivän teen. Astian reunoille ja kauhaan jää edellisestä leivonnasta ohut kerros taikinaa, mutta juuri on vahvasti erityisesti puukauhassa, jolla sekoitteluja ja vatkauksia teen. Laitan vain liinan astian päälle ja sijoitan sen alakaappiin, jossa se on kuivassa ja viileässä. Näitä ei toisin sanoen pestä käytön jälkeen. Pakastimeen olen taltioinut juurta siltä varalta, että astialle ja kauhalle tapahtuu jotain ei toivottua. Pakastettuna sen voi säilyttää myös, mutta on otettava sulamaan pari vuorokautta ennen taikinan tekoa ja hapatettava pidempään.

Tarvittavat aineet:
9 desilitraa lämmintä vettä
16 desilitraa ruisjauhoja (huom. ei sihtijauhoja)
2 teelusikallista suolaa
n. 25 tuntia aikaa (saa nukkua ja käydä töissä välillä)

Sitten itse asiaan:
Ensin aloitan kovalla kaapimella kopsuttamaan reunan kuivuneen taikinan irti. Seuraavaksi 9 desilitraa lämmintä vettä astiaan. Ensimmäinen kuva. Sitten sekoitetaan joukkoon 6 desilitraa ruisjauhoja , jonka jälkeen seon on kuvan kaksi mukainen (seos näyttää kokkareiselta, sillä kuivunut taikina ei ole ehtinyt liueta). Parin tunnin kuluttua (kuva 3) on hapantuminen jo nähtävissä. Tällöin lisään seokseen 4 desilitraa jauhoja lisää ja vatkaan sen kunnolla, jotta taikinan sisään jää ilmaa. Seuraavan päivän aamuna taikina on kuvan neljä mukainen eli noussut kolminkertaiseksi alkuperäisestä. Kun taikinassa liikuttaa kauhaa, niin huomataan taikinassa  huokoinen rakenne (kuva 5).

Olen nyt käyttänyt jauhoista 10 desilitraa. Taikinasta otetaan tässä kohtaa kauhallinen talteen, jos juuren haluaa säilyttää pakastamalla, esimerkiksi leivotaan harvoin. Viimeisen kuvan vaiheeseen päästään jo vajaassa vuorokaudessa vanhalla juurella, mutta pakastettu tai nuori juuri vaatii pidemmän ajan.

Nyt lisätään suola ja sekoitetaan hyvin. Lisätään 6 desilitraa jauhoja ja vaivataan huolellisesti. Tämä vaatii voimaa ja itselläni työn tekee kone. Kun taikina ei tartu enää astian reunoihin, vaan pysyy yhtenäisenä könttinä selaitetaan liinan alla kohoamaan pariksi tunniksi. Kohoamisen ja hapantumisen ajan on astian oltava lämpimässä ja vedottomassa paikassa.

Kun taikina on kohonnut, se jaetaan kahteen kasaan. Jos juuri säilytetään astiassa, niin kauhan ja astian reunoille jäävä taikinakerros pitää jäädä hyvin ohueksi, sillä paksu kerros alkaa homehtua. Ripotan hieman jauhoja pöydälle ja leivon leivät. Leivät asetetaan pellille ja kämmensyrjällä painetaan risti leivän pintaan. Tämä on myös vanha tapa siunata leipä. Leivät laitetaan kohoamaan liinan alle ja kun risti on pääosin hävinnyt ovat leivät valmiina uuniin.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, niin ristikuvio on liki pitäen hävinnyt. Laitan tällöin vettä metalliseen desilitran mittaan. Ennen uuniin laittoa tökin kevysti haarukalla pintaan reikiä. Tämä siksi, että kuori ei irtoa paistamisen aikana sisuksesta. Sähkö- ja leivinuuni lämmitetään 250 °C. Leivinuuni hoitaa itse lämpötilan pudotuksen, mutta sähköuuni ei, joten kun leivät laittaa sähköuuniin, niin heti alennetaan lämpö 250 °C ja kahdekymmenen viiden minuutin jälkeen 160 ° C. Paistoaika on 55-60 minuuttia.

 Poista pelliltä ensin varoen vesiastia, sillä vesi on kiehuvaa ja mitta luonnollisesti vähintään yhtä kuuma kuin uuni. Tämän teen itse paksulla patalapulla ja laitan sen lavuaariin jäähtymään, jotta sen kanssa ei synny vahinkoja. Kuvassa alla paistuneet leivät.

Kun leivät ovat kypsät, niin sormella naputtamalla pohjaa, kuuluu ontto kumina. Leivontapyyhkeillä otan leivät pelliltä ja käärin ne pyyhkeeseen ja asetan ritilälle lepäämään. Kuumana leikkaaminen on myös hyvin hankalaa. Hetken levättyään ja jäähtyneenä on leikkaaminen helppoa.